Citikka hyvä vai huono?

[Citikka99]

Lähes 20 vuotta sitten, kun ostin xantian, minulle yritettiin todistella, että parhaat ranskalaiset saa nakkikioskilta. Otin kuitenkin riskin ja ostin silloin 80000 km ajetun 99 mallisen xantia breakin. Ajelin sillä runsaat 180000 km eli kun siitä luovuin oli mittarissa n. 260000 km. Minun aikana siihen vaihdettiin molempien etupyörien laakerit ja molemmat koiranluut. Keskimmäinen pakoputkenpätkä kahteen kertaan ja äänenvaimennin kerran. Jousipallot painestettin kahden vuoden välein. Jakopään remppa tehtiin kahdesti. Öljyt vaihdoin 10 t km:n välein ja suodattimet kerran vuodessa. Yhtään ohjaislaitteen niveltä koiranluita lukuunottamatta ei vaihdettu. Matkailuvaunun vedin joka kesä muutaman tuhannen kilometriä. Siihen se oli paras omistamistani autoista.
2010 auto vaihtui C5:een jolla oli ajettu n. 60000 km ja jolla olen nyt ajanut 80000 km. Laskin juuri korjauskulut koko auton käyttöajalta eli tuolta 140000 kilometriltä. Ne olivat huikeat 2387 euroa. (aikaisemmalta omistajalta sain auton mukana laskut). Tietenkin öljyt suodattimet, tulpat ja renkaat lisäksi. Kalleimmat korjaukset olivat ilmastoinnin korjaus ja jakopään remmin vaihto lisukkeineen. Kallista vain halpaa sen saa jokainen itse päättää. Kauhutarinoiden mukaan olisi pitänyt vaihtaa ja korjata lähes jokainen auton osa, jotka jokainen olisi maksaut maltaita. Esimerkiksi: jokainen tutka niin etu- ja takapäässä ovat alkuperäiset. Yhtään väljää niveltä ei ole löytynyt jne.
Nyt sitten auto vaihtuu uuteen 2015 C 5:een ja jälleen saan palstoilta lukea minkälaisesta pommista on kysymys. Ei kestä jakopäät. Imukanavat menevät tukkoon jne. Lähes kaikki on kelvotonta. Kalliiksi tulee, koska taas kaikki maksaa maltaita. Arvatkaapa uskonko noita kauhutarinoita.
Onko minulla kokemuksia autoista. Kyllä on: mitä lienee noin 20 eri merkkisestä. Japanilaisia varten pitii ostaa hitsauslaitteet. Muitten kanssa on selvinnyt ilman niitä.
Sushteellisuuden taju on melko hyvä ominaisuus, myös palstan tarinoita lukiessa.

JK. Tuo paljon parjattu AL4 automaattikin pelaa moitteetta. Öljyt olen vaihtanut 30 t km:n välein

Edit: korjataan tuo huolimattomuusvirhe, lähes 20-vuotta sitten...

[1-xantia]

No kalenteri tai ajanlasku sinulla on erilainen kuin minulla niin paljon että epäilyttää  koko tarina 

[mortti]

Tais tulla laskuvirhe? No minä ostin lähes 30 vuotta sitten eka sitikan ja se oli BX GT -86 vajaan vuoden vanhana ja siitä alkoi minun sitikka-autoiluni. siten toinen BX, kolme XM:ää ja nyt viimeisimpänä C5, jollaista en kuuna kullan päivänä uskonut ikinä hankkivani luettuani ensimmäisten vuosimallien taudeista. Tämä on -04 ja toiminut vähintään yhtä viattomasti kuin muutkin sitikat.

Luen, nykyään vähemmän, myös muiden merkkien palstoja: mm. Volvo, Waginat, Bemari, Pökö, jne. Niitä kun lukee tulee mieleen, että kovin on pieniä ja halpoja sitikkakuskien murheet. Volvo nyt on varmaan rahakkaamman kansanosan auto, ainakin uudemmat, mutta siellä ei tunnuta kauhisteltavan "ns. huoltojen" hintoja: 2000-3000 tonnia on ihan "normaali" vuosittainen menoerä, jota täällä kirottaisiin korjauksiksi. Tokihan merkkihuolto on kallista myös sitikoissa, mutta löytyyhän niitä muitakin asiansa osaavia pajoja.

Ennen tätä sitikkakautta ajelin monilla muilla merkeillä. Ensimmäinen auto oli pari vuotta kortin saamisen jälkeen v. 1967 ostettu -61-mallinen Mosse, kokonaista 350 mk oli hinta. Sillä ajelin pari vuotta ja sitten seurasi engelsmanneja, saksalaisia, ruotsalaisia(Saabeja), pari vanhan liiton Sokotaakin, pari japonian poikain tekelettä: Isuzuja, lähes parikymmentä noita kertyi.

Sitikkaan päädyttyäni en ole oikein uskaltanut enää merkkiä vaihtaa, varsinkin kun on lukenut noita toismerkkisten vaikeuksia. Sitä paitsi lähes 30 vuotta mehujousen päällä on kultivoittanut sisuskalut siihen malliin, että rautajousella ajaminen tai pelkkä kyydissä oleminen on yhtä tuskaa. On kyllä kokeiltu monia eri merkkiä, että josko löytyisi se vaihtoehto. On ajettu moneen kertaan "testivoittajat" sun muut, mutta kun ei omaa testaajien kaltaista suolistoa, ei oikein sytytä. Ohjauksetkin niissä on niin tarkkoja, että pienikin väärä liike ja huomiokyvyn herpaantuminen, niin ollaan metsähallituksen puolella. Ovat siis ajajan autoja, kuten mainostetaan. Kaipaan nyt kuitenkin vanhemmalla iällä leppoisampaa ja mukavampaa menoa, joka kuopan ja kiven ei tarvitse tuntua sydänalassa.

Sitikka on tullut tutuksi vuosien varrella, eikä siinä isoja yllätyksiä ole odotettavissa, ainakaan yleisti ottaen. Koskaanhan ei tiedä. Lahon kanssa ei ole tarvinnut taistella ja mekaanisten kulumien kanssa aina pärjää. Joskus tuntuu näitä jorinoita lukiessa, että sitikan pitäisi olla huomattavan paljon muita kestävämpi lunastaakseen autona paikkansa. Ei muisteta, että käytettynä sitä saa tonnikaupalla halvemmalla kuin ns. premiumeja.

Tosin taidan pysyä erossa näistä uuden aallon koneista ja ajaa tuolla vanhalla niin kauan kun se liikkuu ja on taloudellisesti järkevää sitä liikuttaa. Tässä iässä kun ei muotioikut enää jaksa oikein kiihottaa. 

[Citikka99]

No kalenteri tai ajanlasku sinulla on erilainen kuin minulla niin paljon että epäilyttää  koko tarina 

Kauheasti anteeksi erehdykseni tai huolimattomuuteni. Toivottavasti ette menetä sen takia yöunianne. Toisaalta minulle on yksi hailee, mitä uskotte. En ala asiasta kinastelemaan. Itse tiedän, mikä on totta ja se riittää minulle. Huomenna haen tuliterän C5:en.

[Pate]

Luen, nykyään vähemmän, myös muiden merkkien palstoja: mm. Volvo, Waginat, Bemari, Pökö, jne. Niitä kun lukee tulee mieleen, että kovin on pieniä ja halpoja sitikkakuskien murheet.

Peugeot (Pökö) on ollut teknisesti sama auto kuin Citroen 80-luvulta alkaen. Kaikki tekniikkamurheet jotka pätevät Peugeotiin pätevät myös Citroeniin ja toisinpäin. Jousitusta lukuunottamatta, tosin Peugeotin 405 T16 -mallissa oli myös BX:n kaasunestejousitus taka-akselilla.

[Xari]

Lujaa Lada laatua, samat viat vuodesta toiseen, pätee tosin kaikkiin eurooppalaisiin 

Helpompihan se tosin on korjata, tosin jos samat kynkänlaakerit laukee C5 II ja Beksistä niin vois tietysti miettiä voisko virheistä joskus ottaa opiksikin, joskus on tosin vissiin käytetty parempia osia kun Xantioita noi ei juurikaan vaivaa, vaikka samat laakerit noissa kaikissa on, ainakin kun Beksiin moiset uusin niin laatikossa luki että BX,Xantia,C5 

[1-xantia]

No kalenteri tai ajanlasku sinulla on erilainen kuin minulla niin paljon että epäilyttää  koko tarina 

Kauheasti anteeksi erehdykseni tai huolimattomuuteni. Toivottavasti ette menetä sen takia yöunianne. Toisaalta minulle on yksi hailee, mitä uskotte. En ala asiasta kinastelemaan. Itse tiedän, mikä on totta ja se riittää minulle. Huomenna haen tuliterän C5:en.

Herneitä, onko niitä 

[Jarski]

Vuonna 2008 ostin taksina palvelleen 2005-mallisen C5 Berlinen. Autossa oli 2,0l bensakone, vaikka taksiajossa olikin ollut. Kilometrejä oli jo 170tkm.

Auto oli suorastaan halpa ikäisekseen, alle kolmevuotiaaksi. Noin 13000 eur.  Kuuden vuoden jälkeen kilometrejä oli kertynyt 282tkm. Menneeseen kuuteen vuoteen ja reiluun sataantuhanteen kilometriin sisältynyt mitään dramaattista, mutta muutamia ylimääräisiä korjauksia matkalla on oli. Kalleimpana 2013 marraskuussa vaihdettu jousituksen hydrauliikkapumppu, joka vaihtotöineen maksoi 1200 eur. Saman vuoden kesänä myös ohjauskulma-anturi ja venttiilikopat vaihdettiin, 1300 eur. Jakopääremontti tehtiin 200tkm ja oli kanssa noin tonnin paukku. Parkkitutkia on vaihdettu useita. Kerran koko kierros (8 tutkaa) tehtaan piikkiin.

Olen pitänyt kirjaa huolloista ja korjauksista ja näyttää tuo kirjanpito, että kuuden vuoden aikana niihin on mennyt rahaa kokonaisuudessaan n 9500 eur. Eli enemmän kuin aiemmin omistamiini autoihin.

Korjauskuluista huolimatta olin autoon tyytyväinen. Tunsi saaneeni rahalle vastinetta. Kyyti on ollut hyvää. Auton tilat ovat erinomaiset. Hydrauliikkapumpun vaihto, iso kilometrimäärä, loppuun kuluneet renkaat ja tulossa olevat remontit (moottori vuotaa öljyä allensa runsaasti) saivat tekemään päätöksen, että luovun autosta. Jatkuvasta hiekkapuhalluksesta, kurasta ja kivistä huolimatta kori on lähes virheettömässä kunnossa. Kori kestää ruostetta vastaan ällistyttävän hyvin. Sähköiset laitteet, kuten sivulle kääntyvät peilit toimivat edelleen moitteetta. Niin, paitsi ne parkkitutkat! 

Niin hyvä maku autosta on jäi, että uusi C5 tuli maaliskuussa 2014. Siihen ei ole tullut vielä kilometrejä kovin paljon. Reilut 22 000. Ei tähän mennessä ensimmäistäkään vikaa. Tosin nyt pakkasilla THP156 kone on vaikuttanut kovin tehottomalta. Ei kuitenkaan vikailmoituksia eikä muunlaista häiriötä. Säteilylämmitintä olen käyttänyt ennen liikkeelle lähtöä ja lämmöt nousee normaalin. Muutoin tämä uudempi C5 on kylmempi matkustamon puolella kuin edellinen.

Yhteenvetona sanoisin, että hyvä. Plussaa on sekin, ettei autoni tunnu tusinatuotteelta. En jaksa innostua volkkareista tms. ollenkaan.

[Jarppa]

Joo.. on tää jänskää. Eilen pakkaskävelylenkillä tuli seurattua ohi kulkeneita autoja. Meinasi tulla outo olo, kun lähes kaikki autot (95%) olivat joko Octaavioita tai Passatteja. Persoonallista..sanovatten. Lehdistö hypetti joku päivä sitten, että VW:n myyntiluvut ovat syksyisen gäpin jälkeen palanneet entiselleen ja hyvänä ykkösenä tai kakkosena oli Toyotat. Millä ne niitä myy niin runsaasti?

[Zego]

Mielikuvilla 100%.

[Citikka99]

Mikä hän C5 III parkki tutkia rikkoo. 2007 mallissa, ainakin omassani ovat edelleen alkuperäiset  (möin viikko sitten). Saas nähdä miten toimivat uudessa eli 2015 III versiossa. Autona se on entistä lämpöisempi. Ainakin eile piti pudottaa kajuutan lämmön 20 asteeseen. Aikaisemmassa piti 25 asteen pakkasessa nostaa automaatin 22 asteeseen.
Täällä olevien kauhukertomusten mukaan siitä   07 olisi pitänyt lämpölaite hajota pariin kertaan. Ei hajonnut. Joten se niistä tietäjien taruista.

[magnuken1]

Minulla on menossa vasta ensimmäinen sitikka, Berlingo BMP dieseli Multispace vm 2014/15. Olen kyllä kovin tyytyväinen autoon ja lähinnä sen monikäyttöisyyteen sekä lukuisiin hienoihin tilaoivalluksiin. Esimerkkinä kattoreelingit, joista saa ne poikittain kääntämällä taakkatelineet. Aluksi oli tosin ongelmia renkaiden ilmanpainetunnistimien kanssa ja akun kanssa, mutta nyt pelaa hyvin.

Ainoa murheenkryyni on tuo, että auto lämpiää näilla pakkasilla kovin hitaasti eikä moottorin lämpötila tahdo kunnolla nousta kuin vasta maantieajossa. Kaupunkiajossa siinä alkaa kovilla pakkasilla jopa palelemaan kun koneen lämpötila vain laskee. Tämä taitaa kuitenkin koskea kaikkia nykydieseleitä ja olenkin harkinnut polttoainelämmittimen asennuttamista, ovat vain aika arvokkaita.

[Pasi A S]

Elämä oli helppoa 2.0 HDi:n kanssa. Ei ollu FAPpia ja EGR tulppaus tehtiin pelkällä levyllä. Myin ko citikan 200 tkm ajettuna kun se kävi kolmen lapsen kanssa ahtaaksi. Vahva tunne oli että tuolla olisi kevyesti 500 tkm ajettu.Ainoa heikko lenkki oli jokin porsiva hihnapyörä, kumivulkanointi metallilevyjen kanssa, värinän vaimennusta oli ajateltu. Huomasin että eipä ole kaikki kunnossa kun oli epämääräsitä purua autotallin lattialla.Hihnapyörä vaihdettiin, ei se tainnut halpa operaatio olla.Mutta siinäpä kaikki murheet moottoriin liittyen. Nykyautot ongelmineen: EGR,FAP,Eolys,urea (Ad Blue) ja tuplaturbot asennoitinmoottoreineen... alkaava  olla liikaa liikkuvia osia.Sitten kun niiden liike loppuu se on kallista korjauttaa. Seuraava autoni lie bensamoottorilla, mutta ei se taida sen helpompaa olla. Vanha 2.0 HDi, 90 heppanen diesel oli minusta huollettuna varsin  huoleton peli. Mulle riitti vallan hyvin ko moottorin  tarjoama kyytikin

[Jasu]

On kai nämä ihan hyviä ollut, kun vielä ei ole osannut toiseen merkkiin vaihtaa..?

Lähellä kyllä oli, mutta kriteerit täyttävää ei tullut vastaan, niin jatketaan näillä. Automaattivaihteet kun on lähes pakolliset, ja leppoisa hankintahinta, niin nuo kaksi rajaa jo valikoimaa ihan reilusti. Classic Range Roveria kävin jopa koeajamassa, muuten olisin siihen jopa sortunut mutta siihen vaiheeseen en ollut valmis haalimaan niin paljoa ylimääräistä askarreltavaa. Jätti kyllä jonkinlaisen halun joskus vielä moisen omistaa. Tai sitten P38 tms, mutta kumman tahansa kotio saapuessa, kone on bensakasi. Maserati 430 oli myös lähellä aloittaa matkansa Ranskan eteläisestä osasta, meren rannalta, mutta se taas kariutui lievään myyjän suututtamiseen, hintakiista jäi naurettavaan muutamaan sataseen...

Mutta asiaan. Eka Sitikka tuli ostettua -93, sekin vähän vahingossa. Vuoden -74 Dyane, sama josta kipinäsuihkua tuossa pikkukuvassa päästän taivaalle. On edelleen ajossa, katsastettuna ja tekniikkaa "vähän" nykypäivään päivitettynä. 142*** km oli silloin ajettu, nyt mittarissa 582*** km, vielä on vähän matkaa kun ekan puoli miljoonaa tuon kanssa itse ajelee. Tällä tahdilla vaan menee kauan, tosin edellinen vuosi oli poikkeuksellisen vähäinen tuon kanssa, moottoriremppa vei koko kesän ja kiirettä ei sen kanssa tullut pidettyä kun Sm toimitti kesäkäyttöauton virkaa sen nelisen tonnia mitkä muuten olisi Dyanen kanssa vietetty...

Muutama Bx oli myös silloin kun ne oli yleisempiä, uusin oli jopa vain kuusivuotias kun sen hankin, jännä vaan että se tuntui silloin vanhemmalta kuin nykyinen käyttöauto joka on paljon vanhempi. Beksien kanssa kuitenkin tuli aikaa vietettyä, vaikka niitä itsellä ei välillä ollutkaan (yhdeksän vuoden tauko välissä, kaikki ajot vain Dyanella), kaveri kun postia semmoisella jakoi niin tuli sitten osallistuttua niiden askarteluun. Jokunen tuli myös rakennettua, tekniikanpäivityksiä, automaattivaihteistoremontteja sekä -muutoksia. Vaan sekin aikakausi osaltani sitten loppui kun tuli vahingossa jouduttua ajamaan parisen tuhatta kilometriä Xm Breakia...

Velipojan tärskäyttäessä viimeisen päälle rakennetun Break Beksin eteenkääntyneen Ooppelin ovesta sisään, tuli sitten hänelle noudettua Saksojen maalta Xm Break. Vähänniinkuin toimeksiantona, sattui vaan sopivasti kun kaverin kanssa oltiin lähdössä tutustumaan tähän autojen omatoimimaahantuontiin. Sillä reissulla sitten löytyi hienokuntoinen Xm 2.1td velipojalle, ja sitä Saksan läpi kotimaahan ajellessa tarttui kaverillekin moinen mutta isommalla 2.5td moottorilla. Reissusta palatessa, ajettuani sen viitisen kilometriä kotiin automaattivaihteisella 19GTi Beksillä, päätös oli aika selkeä. Jotenkin tunnelma latistui Beksin kohdalla, tuon parituhantisen ajorupeaman ansiosta. Siispä Beksi kaupaksi ja takaisin Saksaan, noutamaan oma Xm sieltä...

Tälläkään kertaa ei automaattivaihteista yksilöä löytynyt, eikä yhtään edes lähelle kelvollista Breakia, joten kotiin Berline -korisella 2.1td:llä. Tällä tuli ajeltua sitten reipas 30 tonnia puoleen vuoteen, silloinen työ oli 300km päässä kotoa, noihin siirtymiin kyseinen väkkärä sopi paremmin kuin hyvin. Huomaamatta meni nuo matkat, ja näin jälkeenpäin uskaltaa sanoa että myös aika ripeästi. Vaan aika aikaansa, töiden loppumisen aikoihin tuli myös tieto suht lähellä myynnissä olevasta automaattivaihteisesta Xm Breakista, nyt jo tutulla 2.1td:llä ilmastoinnilla sekä nahkasisustalla. Helppo oli tuonkin ostopäätös, edellisen myynti vaan otti pienen tovin, onneksi vain viikkoja eikä myynnissä ollut ehtinyt muualle matkata...

Tuolla entisellä sekä "autobahn -raatoautolla" että myöhemmin Tukholman taksina olleella tuli sitten ajeltua seuraavat seitsemän vuotta, yhden moottorin siihen vaihdoin ja lopulta senkin moottorin loppuessa pilkoin palasiksi. Mittarissa oli hyvän matkaa kutosella alkanut lukema, mittaritaulun sisältä löytyi lappu jonka saattoi tulkita että olisi nelisen satkua poistettu näytöstä (tai jotain muuta, vähän epävarma), mutta tuosta voinee päätellä kuitenkin että kelpo kesto oli tuolla yksilöllä. Aika notkea tosin kori oli jo, verrattuna kolmeen muuhun Breakiin mitä tuli siihen mennessä koettua, ilmeisesti ajetut matkat olivat tehneet tehtävänsä...

Silloin ei vaan osannut siirtyä toiseen malliin, ja tilapäisesti pari vuotta matka jatkui manuaalivaihteisella Break 2.1td:llä, kunnes nykyinen käyttöauto saapui pihaan. -92 V6 Break, edelleen Xm:ssä siis pysyin. Tuon "korvikkeen" aikaan oli nämä mahdolliset muuhun merkkiin siirtymät lähimpänä, tulihan se käytyä katsomassa niihin aikoihin myös Maserati QuattroporteIII mutta se jäi vähän hinnasta vielä leijumaan. Samaten rahatilanne hupeni kummasti, riitely vakuutusyhtiön kanssa (joka vieläkin jatkuu), sekin vähenti hankkimisen mahdollisuutta, joten siihen saumaan sattui tuo "oikealla voimansiirrolla ja ohjauksella" varustettu Xm ihan kivasti. Diraviin kun oli jo alkanut itsensä opettaa Sm:n kanssa, niin sitä osasi jo jossain määrin kaivata käyttöautoonkin, joka sitten vahvisti halua omistaa myös "bensakrematorio", ja sopivasti sattunut hinnoittelu vielä tämän yksilön kanssa sinetöi kaupan...

Niin, jos nämä kovin huonoja olisivat niin olisiko tuota Dyanea jaksanut noin kauaa katsella, tai ajella "sähkövikojen kuninkaalla" tuon yksitoista vuotta? Kaikki Xm:t ovat olleet ykkössarjalaisia, yksi -91, kaksi -92 (eli ensimmäistä Break -vuosimallia) ja yksi -94 (myös velipojan oli -94). Joku näissä kuitenkin vetoaa miksi näiden kanssa jatkaa leikkimistä. Iso syy luultavasti on tuo jousitusmukavuus, niskansa rikkoneelle merkitys on aika iso. Vuodenvaihteessa jouduin ajamaan Avensiksella 150km, kun tuli "jobattua" semmoinen kaverille, niin ekan 50km jälkeen puutui kädet. Tätä ei näillä mehujousisten kanssa ole ikinä tapahtunut, eikä myöskään 2CV -pohjaisilla vaikka niissä rautajouset onkin. Saman puutumisen löysin kyllä anopin Fabiallakin ajellessa, mutta en taaskaan Avensiksen vientireissun paluun tapahduttua C-vitosella...

Ellei mitään isoa ihmettä tapahdu, niin luultavasti jatkan edelleen tämän merkin kanssa. Muita saa kokeilla satunnaisesti kavereiden/sukulaisten ansiosta, ja ne kokeilut on tähän saakka hyvin palauttaneet takaisin maanpinnalle -vai vähän yläpuolelle, kaasunesteiden verran..?

[Megaman]

Tossa oli C2 VTS meillä vuoden päivät ja yksi polttimo piti tuona aikana siihen uusia.

[Oxalainen]

Samoihin ennakkoluuloihin meilläkin tuttavapiirissä törmää vähän väliä, vaikka meidän huushollissa on jo monta Citsua ollut. Jos lasketaan vaimon nimiin hankitut pirssit, on emännän nykyinen '08 C4 Picasso talon kahdeksas Citroën. Tosin, useimmat niistä on hankittu joko uutena tai vähän ajettuina, mutta autoilla on yleensä meillä sitten ajettu suht' paljon (30-55tkm/vuosi) ja ne ovat osoittautuneet valovuosia täkäläisät mainettaan paremmiksi. Ollaan oltu kaikkiin tyytyväisiä, mutta silti tuttavapiiri muistaa aina jos on ollut jokin softapäivityksellä korjattava nykimisvaiva tai muuten kallis osa uusittavana.

Nyt itse asiassa tuo Picasso on ollut ongelmallisin Citikkamme, tosin se on myös vanhin ja eniten ajetuin auto mitä meille on vähään aikaan tullut. Ja paljolti siinä ongelmaa aiheuttaa edellisen omistajan ratkaisut autoa ostaessa, eikä autoa ole parista erikoisesta viasta päätellen pidetty mitenkään nätisti. Toisekseen, auton erikoinen ulkomuoto on meidän kummankin makuun jo liian persoonallinen, emmekä ole ihastuneet ajo-ominaisuuksiinkaan. Joten Picasso kyllä lähtee vaihtoon suht' pian.

Omalla kohdallani seuraava auto ei myöskään ole välttämättä Citikka, johtuen mielenkiintoisten mallien puutteesta. C-Crosser voisi olla potentiaalinen ehdokas, mutta käytettyjen hinnat ovat aika suolaisia. Samaten tämä uusi C4 Cactus on vielä turhan kallis autojen varusteluun nähden. Käytetty DS5 olisi myös korkealla ehdokaslistallani, jos sisätilat olisivat edes hitusen väljemmät.

Tekniikan puolesta meillä ei Citroënia pelätä. Tähän mennessä kallein korjaus meillä Citikoihin on ollut n. 800eur kytkinremppa Picassoon. Tuttavan uudesta VW Polosta pamahti vähän päälle 30tkm:n jälkeen turbo, korjausarvio 4500eur... Sama mies vaihtoi Espanjassa kasatun huonon Polon Saksassa, turkkilaisten pusaamaan TSI -Golfiin (käytti siis tuota valmistusmaata perusteena, ihan vakavalla naamalla) ja on nyt ihmetellyt miksi öljyä pitää lisäillä vaikka huoltovälistä on ajettu vasta puolet. Heh, sentään kertoi tästä suht' avoimesti.