Vaikka kohteliaana miehenä pyrin aina joustamaan liikenteessä, tulee eteen tilanteita jotka edellyttäisivät kuskilta aivan poikkeuksellista kohteliaisuutta. Näissä tilanteissa olen huomannut, että omalle automerkille tulee annettua paljon herkemmin suffelia kuin muille. Kysynkin, löytyykö tästä porukasta muitakin merkkilojaaleiksi tunnustautuvia Citroenisteja?
...Ei kiukuta yhtään niin paljon, kun sillä ajovirheen tehneellä pölvästillä oli sentään alikessun natsat nokalla :angel:
Lainaus käyttäjältä: Seefemma - lokakuu 21, 2006, 16:01:12
...Ei kiukuta yhtään niin paljon, kun sillä ajovirheen tehneellä pölvästillä oli sentään alikessun natsat nokalla :angel:
Pikemminkin kyllä päinvastoin.
Jos liikenteessä tahallisesti töpeksii, niin ei se mielestäni sovi Sitikkakuskille. En kyllä muista kertaakaan Sitikkakuskin provosoineen. Tosin mulla on aikast lyhyt muisti. ::)
Tietty jos tahattomasti töppää, niin kuin me kaikki välillä töpätään, niin joustoa kyllä löytyy oli merkki mikä hyvänsä. Sitikalla ajellessa on varaa olla lojaali.
Itselläni on niin vähän kokemusta Citroen-maailmasta. Mutta en oikeastaan ole sen lojaalimpi ketään kohtaan, paitsi ymmärrän esim. ohittelevia Volvoja, joita toiset ei voi sietää... itselläni on tätä ennen ollut lähes 10 erilaista Volvoa, niin kait sitä Ruotsinverta on edelleen suonissa... :) Minä itse ajan tolla sitikalla ihan samoin kuin edellisilläkin, en ole ajotapaani muuttanut, paitsi ohitukset joutuu miettimään pari kertaa tarkemmin....
Edit: Kirjoitusvirheitä....
Lainaus käyttäjältä: Joel - lokakuu 21, 2006, 16:59:21
ymmärrän esim. ohittelevia Volvoja, joita toiset ei voi sietää... itselläni on tätä ennen ollut lähes 10 erilaista Volvoja, niin kait sitä Ruotsinverta on edelleen suonissa... :)
Tuttu juttu, itse siirryin myös Volvosta Citikkaan, onkohan tuo minunkin lojaalisuuteni niitä Volvo-aikojen peruja? ;)
Minulla puolestaan ottaa hieman vähemman koville jos ohittanut auto sattuu olemaan xantia tai jokin muu sitikka. ???
Silloin kun olen Rättärillä liikkeellä, niin olen lojaali vaikka ohittaja ajais Valmetilla :)
Olen aika lojaali Sitikalle... vaikka minullakin on muutama syrjähyppy Volvon kanssa.
Itsekin tullut ajeltua parin vuoden ajan volvolla ja pakko myöntää, että ajo on sen jälkeen rauhoittunut, kun ei enää tarvitse näyttää muille vaan voi nauttia ajosta ja kyydistä. Nykyään tulee kyllä oltua yllättävän lojaali citikka kuskeja kohtaan, vaikka sitä joskus voi itse tulee hölmöiltyä.
Hmmm. Ennen vannoutunut Peugeotisti, mutta nyt alla eka Citroen. Ja onhan sekin pitkälti Peugeot, kun siinä on esimerkiksi Peugeotin moottori ja vaihdelaatikko.
Ranskalais-uskollinen siis ainakin olen.
Teki mieli kumauttaa naapuria tyypillisine ranskalais-ennakkoluuloineen päähän, kun huomautti tuossa parkkiksella että "jaa, ootte autoo vaihtanu, ja taas ranskalaiseen..." Niin kuin fordikuski tietäisi uusista ranskalaisista yhtikäs mitään! Teki mieli sanoa, että joo niin on ranskalainen, miksi pitäisi vaihtaa johonkin luuserilaatikkoon >:(
Kyllä nuo sitikat tulee erityisesti huomattua liikenteessä, mutta ei sillä autonmerkillä ole mitään merkitystä jos joku töpeksii. Töpeksijä on töpeksijä ajoi se sit Maybachilla tai Beksillä...
Jos joku sitikkakuski ohittaa, niin ohittakoot. Jos on kerran niin kiire, ettei liikennesäännöillä ja turvallisuudella ole väliä ei tuo autonmerkki lopputulokseen vaikuta ;-)
Mulla on rättäri ollut siitä asti kun Suomessa kortin sain ja nyt on perheessä myös XM. Pääasiassa kylläkin tilatarve syistä ajelen VW Caravelle pikkubussilla (pienois-linja-auto...verovapaa)...
Perheen pääautona oli pari vuotta sitten parisen vuotta farkku Xantia, mutta jouduin myymään sen pois tuon bussin tieltä... Sitä ennen pääautona oli Honda Civic ja välillä Volvo ja jonkun aikaa Saabikin. Fordillakin on tullut ajettua ja Opelilla...
Muutama vuosi sitten olosuhteista johtuen ajoin eräällä saksalaismerkillä.
Kun vihdoin pääsin siitä eroon ja hankin taas Citroënin niin eikös vaan eräänä päivänä työkaveri huomannut "uuden" autoni ja totesi: "Ai olet tommosen mennyt ostamaan, mutta eikös sulla ollut aikaisemmin auto? Ja itse ajeli silloin "riisikupilla". :)
On tullut ajettua Toyotalla, Fordilla, Ooppelilla, Volkkarilla, Citikalla ja Fiiatilla, en siis ole mitenkään päin lojaali.
Nykyinen nyrkkisääntö on että auton tulee olla hauska sekä tyylikäs , ehkä sitten sen jälkeen se käytännöllisyys.
Ehkä sitten vanhana ostan niitä autoja jotka on järkeviä.
edit: speksataas tarkemmin, kronologisessa järjestyksessä:
Toyota Corolla FX 1.3 Kaasari -88 "Eka auto", papalta peritty.
Ford Scorpio 2.0 -85 "Mätä laatikko"
Citroen Xsara 1.6 VTR Coupé -01 -eka uus auto, mahtava peli.
Fiat Bravo 2.0 HGT -97 -vitoskoneen murinaa kaiholla muistellen
Toyota Corolla FX 1.3i -90 -kakkoskulkine
Citroen C2 1.6 VTR -04 -projekti
Toyota Carina 1.6 -82 Takapotku -talvilelu
Fiat Uno 60S (Tbo) -88 -Leikkikalu nimikkeellä "Talviauto".
Lisäksi on tullut ajettua pidempiä pätkiä Opel Vectra A, B , VW Golf3, Passat.
Jos nyt olisi tilanne että ei yhtään autoa tallissa, tästä alettaisiin neuvottelemaan hinnan suhteen. http://www.nettiauto.com/viewVehicle.php?id_car=954244
Laitetaampas tänne listaa....
Ford: Taunus vm. 82, 2kpl Sierra, (1.6 ja 2.0 Piristetty) Escort mk2 (projekti) ja mk3. Vm 64 Taunus 17 m super. (64 taunus mulla on vieläkin) (Projekti)
Opel: B ja C kadetit. (c oli peltoauto)
Volvo: 460 ja 480.
Pösö: 309 ja 405 mi16.
Mazda: 818 Coupe. (projekti)
Toyota: Corolla (ae82)
Chevrolet: Caprice classic
Citroen: Zx Volcane
Nissan: Bluebird 1.6 (etuveto)
Tästä kukin voi päätellä että en ole täysin merkkiuskollinen. Fordit (siis lähinnä takavetomallit ovat vieläkin suosiossani) Ja taunusfinlandissa jäsenyys. Mikään ei voita hauskuudessa takavetoista.
Citroen mulle tuli hinnan takia. Yritin saada mahdollisimman siistikuntoisen ja erikoisen (hmmm..) auton halvalla. Samoilla varusteilla oleva japsi olisi maksanut 2 kertaisen hinnan. Ranskalaiset saivat minut pauloihinsa mukavuudellaan. Silti tarttis saada nostalgiafiiliksissä taas takaveto ja vieläpä TAUNUS!
Edit: Arvelinkin että listasta oli joku auto unohtunu.....
Olen aina merkkiuskollinen sille millä ajan...
Plymouth
Volvo
Saab
Datsun
Nissan
Volvo
Audi
Citroën C5
Kyllä, olen lojaali. Hiukan lojaali myös nykyisen kakkosauton (=entinen ykkösauto) merkille. Mutta kaiken kaikkiaan yritän olla asiallinen kaikille merkeille.
Saabille tuli aika pitkään oltua lojaali, mutta lojaalius loppui kun olin vaihtamassa viimeistä 9000:sta 9-3SS:ään pari vuotta sitten... välirahasta ei tullut sopua, joten merkki vaihtui. Pösö on näin tod.näk ollut kuitenkin parempi vaihtoehto kuin 9-3SS olisi ollut. Eipähän ainakaan tarvitse kuunnella töissä joka päivä v***lua ooppeleista :)
Citikkaan on ollut aina kiinnostusta, mutta ensimmäinen tuli hankittua vasta reilu vuosi sitten kun tarvitsin talvikakkosautoa vanhan 900 turbon rinnalle. Xantia tuli taloon ja innostus citikkaan kasvoi... XM ct tai V6 oli saatava. Xantia ostettiin puoliväkisin käsistä ja tilalle tuli halvempi Xantia, joka sitten kesällä vihdosta viimein vaihtui XM V6:een. Loppukesästä postui vahvuudesta myös 900 turbo ja Saabien aika päättyi toistaiseksi. Saabista ei olisi tehnyt mieli luopua, mutta XM vaatii sen verran TLC:tä että aikaa ei yksinkertaisesti olisi riittänyt.
Omaa autoiluhistoriaani: Kortti on ollut vajaan 8 vuotta ja 9.auto on nyt alla.
-Datsun Sunny 1.2 -80 (takaveto), Nissan Sunny 1.6 SLX HB -89, Rover 820 Si 88, BMW 316i -88, Renault 19 GTS -89, Alfa Romeo 75 2.0 -91, Volvo 740 GL -91, Nissan Sunny 1.6 SLX -92, Citroen Xsara 1.6i SX -98 (nykyinen autoni)
Lisäksi perheestä löytyy emännän -90 Sunny ja -92 Suzuki Savage custom-mp ja pihan perällä on vieläkin tuo Renault seisonnassa.
Ja peltoautoina on aikanaan ollut Datsun 100A, Wartburg 353W, Skoda 120 GLS, Toyota Starlet ja Fiat 128.
Että sen verran on tullut eri autoilla ajettua, ettei kovaa merkkiuskollisuutta ole päässyt kasaantumaan. Mutta jotenkin tuo Renault oli niin mukava ja sympaattinen auto, että lopun ikääni miellän itseni Renault-mieheksi, saa nähdä saako Xsara saman tunteen aikaan kun aikaa kuluu tarpeeksi.
Liikenteessä huomaan ainakin sen, että moottoripyöräilyä harrastavana yritän huomioida pyöriä paremmin, kun tietää miltä se tilanne sen pyörän satulasta näyttäisi. ja välillä meinaa vaistomaisesti autolla ajaessakin nousta käsi pystyyn, kun tulee pyöriä vastaan.
Autoista liikenteessä erityishuomion saavat lähinnä vanhat autot, vaikka ranskalaisiin autoihin olenkin mieltynyt, niin jotenkin nuo uudemmat mallit vain tuntuvat liikenteessä niin arkisilta, ettei niihin kiinnitä erityistä huomiota. Mutta jos liikennevirran seassa on joku vanhempi auto, olkoon sitten Amazon, 100A, tai 2CV tai mikä hyvänsä, niin kyllä silloin herää sellainen kunnioitus, että niille antaa mieluusti tietä. Eikä se tarvitse olla mikään museoikäinenkään, kyllä sitä aina pää kääntyy vähän, kun näkee vaikka siististi pidetyn BX:n tai Renault 5:n.