Varoitus: Seuraava koeajoraportti sisältää kosolti mututuntumaa ja perskohtaisia yleistyksiä... Saatte pidättää oikeuden itsellenne ajatella asioista täysin omista näkemyksistäni poikkeavalla tavalla.
Kävin myös ajamassa puolen tunnin mittaiset lenkit sekä rautajousisella Dynamiquella (2.0 bensakoneella ja
manuaalivaihteistolla) että hydemallisella Confortilla (HDI 136 automaatilla).
Tilojen puolesta allekirjoitan osan aiemmista kommenteista: ehkäpä johtuen korkeammasta vyötärölinjasta, kojelaudan
muotoilusta ja hieman matalammasta kattolinjasta autossa on tyköistuvampi tunnelma, mutta kyllä tuo sisätiloiltaan on
ihan samaa kaliiberia vanhan mallin kanssa. Takapenkillä 180-senttiselle jäi pääntilaa tosiaan vain pari senttiä,
joskin harvoinpa autossa matkustaessa tulee istuttua noin "yliryhdikkäästi" penkissä.
Dynamique vaikutti asialliselta, laadukkaasti kasatulta ja vakaalta laitteelta ensimetreistä lähtien. Kaksilitraisen
koneen suorituskyky tuntui ehkä hieman yllättäenkin oikeastaan ihan yhtä pirteältä kuin vanhassa mallissakin, vaikka
painoa on kymmeniä kiloja enemmän. Moottoritiellä auto kulki vakaasti ja lievistä tuulenpuuskista juurikaan
välittämättä, melutason jäädessä hieman vanhaa mallia hiljaisemmaksi. Olisin kyllä etukäteishehkutusten perusteella
odottanut tämän uuden olevan vielä selkeämminkin hiljaisempi, mutta toisaalta eipä tuo vanhakaan meluisa ole. Ehkä
hyvästä sitten on tuossa suhteessa vaikea parantaa paljoa. Ohjaustuntuma oli mielestäni ihan ok, ei mikään
neuroottisen tarkka, vaan sopivasti pehmeää jousituksen yleisviritystä tukeva. Itse reagointi ohjauspyörän
liikkeisiin ja yleinen vakaus esimerkiksi urissa oli merkillepantavaa, ja erosi edukseen vanhan mallin piirua
huojakkaammasta yleistuntumasta. Ainoastaan takajousituksen rautajousimaisen voimakas ulosjousto esimerkiksi
syvemmissä painaumissa ja hidastetöyssyissä, sekä kertaalleen moottorietien töyssyiseen ramppiin hieman
vauhdikkaammin ajaessani ilmennyt sivuttaissuuntainen luikertelu jäivät mieleen keskeneräisinä piirteinä. Olisiko
niin että perinteistä Sitikkamaista pehmeyttä hakiessaan tehdas on jättänyt varsinkin takapään iskunvaimennuksen
hieman löysemmäksi kuin mitä nopeampi ajo vaatisi. Toisaalta eihän tuo toki olekaan mikään rata-auto.
Hieman ristiriitaisin tuntein hyppäsin seuraavaksi hydemallin rattiin. Enpä olisi uskonut että sukat pyörisivät
silkasta mielihyvästä jaloissa jo muutaman sata metriä myöhemmin! Rehellisesti sanottuna ero pintapehmeydessä ja
jousituksen hallitussa mukavuudessa oli tämän hydemallin hyväksi niin selvä, että en tiedä olisiko pitänyt tuntea
mielihyvää oman vakaumuksensa suhteen vaiko myötätuntoa niitä kohtaan jotka eivät vain koskaan pääse tuohon
ajotuntumaan kiinni! Väistämättä mieleen tuli vuotta aiemmin ajamani C6, eikä uuden vitosen alustarakenteiden
syntyjuuria tarvi kyllä yhtään epäillä. Miellyttävintä oli huomata, että kaasunestejousitettuun versioon oli
onnistuneesti saatu sisällytettyä kaikki rautajousimallin hyvät puolet, ja kuorrutettu kakku vielä monta piirua
hallitummalla toiminnalla ja mukavuudella. Viimeisen varmistuksen asiasta sain tuossa samaisessa moottoritien
rampissa, jonka tämä hydemalli vain yksinkertaisesti läpäisi, samalla nopeudella, ilman mitään dramatiikkaa. Jotenkin
jäi tunne että toimivan jousituksen ja juuri oikeanlaisen vaimennuksen ansiosta hydemallin tukivarret eivät edes
ikinä ajautuneet asentoon jossa tuollainen heilahdus olisi voinut syntyä. Selvittyäni tuosta aloin kiinnittää
huomiota moottorin ja vaihteiston yhteistoimintaan. En voi pitää itseäni sen puoleen diesel- kuin
automaattivaihteistofaninakaan, mutta näiden kahden yhteistoiminta tässä autossa oli kyllä kertakaikkisen saumatonta.
Kuusipykäläinen tomaatti tuntui olevan koko ajan oikealla vaihteella, ja dieselin paras toiminta-alue tuli
hyödynnetyksi erinomaisesti. Myöskään melutason puolesta ei voinut valittaa. Erityisesti moottoritiellä tämä
yhdistelmä eteni äänettömämmin kuin ensin ajamani bensakoneinen, jossa kierroksia alkoi noissa nopeuksissa olla jo melko paljon käytössä.
Ajellessani rauhakseen liikettä kohti, mietin sitä kuinka eri planeetalta nämä kaksi autoa saattoivatkaan olla. Siinä
missä Dynamiquesta jäi mielikuva ihan varteenotettavana ja hyvin rakennettuna kilpailijana Passateille ja muille
saman luokan vermeille, jo Confort tuntui täysin eri mukavuusluokan laitteelta, jossa on aivan oma tunnelmansa.
Millainen sitten on ollenkaan Exclusive, jossa on vielä heebeleitä joka lähtöön... Yhtä kaikki, oma valintani rauta- vs. kaasunestejousitetun mallin suhteen olisi suorastaan naurettavan helppo. Citroen on tehnyt yhden hienoimmista autoistaan ikinä.