Mitenkähän sitä ohitettavan auton keulaan on onnistuttu osumaan? Joko ohitettava vaihtoi kaistaa peileihin katsomatta tai ohittelija leikkinyt jotain ihmeen formulakuskia, niin kiire takaisin oikealle kaistalle ei luulisi olevan, että niistää etupuskurin mennessään, mutat silti moisiakin näkee aina silloin tällöin.
Taas yksi tunteista johtuva onnettomuus, mikäli kuljettaja olisi opiskellut järkevän ja kriittisen ajattelun, (voi tutustua vaikka Skepsis ry:n sivuilta) niin eipä olisi tuotakaan onnettomuutta tapahtunut. Jos poistetaan alkoholi+huumeet, että tuntemuksien orjana tehdyt onnettomuudet, niin tilastoihin ei jää kyllä kovinkaan paljoa onnettomuuksia, kummaa on ettei moista silti haluta.
Järki ohjaksissa jos ajelee keskittyen siihen ajamiseen eikä muuhun, niin onnettomuuteen joutumisen todennäköisyys on aika minimaalisen pieni, sen kun jokainen ymmärtäisi ja vieläpä toimisi sen informaation mukaan ja jättäisi sen tuntemuksissaan lillumisen ja helposti matkustamista pisteestä A pisteeseen B noilel juna ja bussimatkustajille, niin helposti puolet onnettomuuksista poistuisi, todennäköisesti enemmänkin.
Senkin ymmärryksen soisi yleistyvän, että ei aika voi kulua mihinkään, sillä ei ole fyysistä olemusta joka voisi kulua, aika vain on yksi ulottuvuus muiden joukossa, aikaa on kaikilla saman verran ja kiirettä voi tulla vain jos ahnehtii, jokainen hetki voi kuitenkin astua taakseppäin ja ottaa itselleen aikaa katsoa elämäänsä vähän kauempaa ja kriittisesti arvioida omaa toimintaa suhteessa vaikkapa muuhun ympäröivään maailmaan, sekä kysyä onko toiminta rakentavaa ja järkevää.
Luonnossa on paljon elämänmuotoja joiden ensihetket karsivat aika paljon veljiä ja sisaria, esimerkiksi kilpikonnat, munat haudataan rantahiekkaan, vain osa poikasista kuoriutuu, poikaset suunnistavat mereen, mutta vain murto-osa selviytyy, osa harhautuu ihmisten valoista, osa joutuu petojen suihin, niistä jotka selviävät ensimmäisestä vuorokaudesta vain osa selviää ensimmäisestä vuodesta.
Ihminen on aika luonnoton otus, ihminen ei voi hyväksyä sitä, että toiminnasta on aina seurauksia, hyviä tai pahoja, toisinaan lähtee henkikin, jota ihminen pitää asiana joka ei kuulu elämään, vaikka kuolema on osa elämän kiertokulkua, toiset lähtevät aiemmin, toiset myöhemmin, osalla oma hölmöys on syynä, osalla toisten hölmöys, väistämätöntä on se että aina joku lähtee aiemmin kuin joku toinen. Ihminen suurissa luuloissaan kuvittelee että ei lähtö voi tulla mikä tahansa päivä, mutta kyllä se vaan voi ja ehkä siksi pitäisi pyrkiä elämään jokainen päivä kuin se olisi viimeinen, kuinka haluaa tulla muistetuksi voisi olla kuitenkin hyvä ohjenuora päivittäiseen toimintaan, tuskinpa tämä kuljettaja olisi halunnut tulla muistetuksia päättömän idioottikaaharina, joka aiheutti useammalle kuin yhdelle vakavan loukkaantumisen viimeisenä tekonaan?
Ajatusmallit on se ongelma kaikessa, voisi sanoa että se on suurin ongelma ettei pysähdytä ajattelemaan vaan reagoidaan tuntemukseen jotka keskittyvän oman navan ympärille, ei osata ottaa aikaa itsensä tarkastelemiseen etäältä, josta sitten johtuu aika moni ongelma ja lieveilmiö joita tässä ajassa ja paikassa jokainen voi havainnoida, niin liikenteessä kuin muillakin elämän saroilla.
Kaikki lähtee siitä, että ymmärtää tunteiden olevan yhtä huono isäntä kuin tuli on, mutta ihan hyviä renkiä ne on.
