Anturin vastus, n. 1kOhm, johtuu anturin käämistä. Käämin sisällä ja osin ulkona, on rautasydän, joka on magnetisoitu. Tämän magneettikenttä vaihtelee rautaisen ABS-hammaskehän aiheuttamana. Vaihtelu saa aikaan käämiin jännitteen, joka vaihtelee, sykkii hampaiden "tahtiin". Boxi sitten noteeraa tuon sykkivän jännitteen.
Boxi myös valvoo tuon käämin kunnossaoloa.
(Toimintaa voi hyvin verrata esim. levarin äänirasian toimintaan, siinä uran aiheuttama mekaaninen muutos neulaan, sen magneettiin, saa magneettien liki oleviin pieniin käämeihin syntymään mekaanista liikettä vastaavan jännitteen. Se on hyvin pieni ja joudutaan vahvistamaan, myös taajuuskorjaamaan ns. RIAA-esivahvistimessa. Näin ns. MM-rasiassa, moving magnet. On myös MC- rasioita, moving coil, joissa käämit on neulassa ja magneetti on kiinteä. Yhtälaisesti solenoidikin on samaa sovellusperhettä, siinä vaan käämiin johdetaan virta, se saa aikaan käämin sisällä liikkuvaan rautasydämeen, ankkuriin, magneettikentän, joka saa ankkuriin liikettä aikaiseksi. Kaiutinkin on yksi sovellus, siinä, missä sähkömoottorikin.
Nämä kaikki perustuvat samaa (luonto-)ilmiöön. Siis käämi* ja magneettikenttä, *koostuu useista johtimista, johdinkierroksista).
Fillarin nopeus-matkamittarianturit eivät ole käämejä. Ovat lasiputkireleitä, reed-releitä. Jotka yhdistävät ja katkaisevat, kun pinnaan kiinnitetty magneetti livahtaa anturin sivuitse. Tällainen anturi on helppo tehdä uusiksi. Tarvitaan elektroniikkaliikkeestä pieni reed-rele, joku kynänkuoren pätkä, hitaampaa epoksiliimaa. Johdot, jos riittävät selaisenaan ilman jatkamistakin, juotetaan releeseen, tämä lykätään epoksilla täytettyyn "kynänpätkinkään". Jonka toinen pää pitää tietenkin olla tukittu. Tämä juttu siksi, että juuri tällaisen laitoin. Toimiikin.
