Jos ei olis dokannut, niin maksaa ei olis tarvinnut operoida, jos olis lenkkeillyt, niin
pumppua ei tarvitsis fiksata... jne. Olisko noissa kohtuullista vaatia kulujen korvaamista?
Miksi ei olisi? Eikö jokaisella ole velvollisuus elää siten, ettei turhaan kuormita yhteiskunnan järjestelmiä ja sitä kautta entisestään heikennä maan kilpailukykyä ja kansalaisten ostovoimaa?
Ei tässä mitään omaa elämää kukaan elä, kaikki ollaan yhdessä tässä veneessä nimeltä Suomi ja likipitäen kaikki toimintamme vaikuttaa myös jollain tasolla myös muihin, joten kaikessa toiminnassa pitäisi jokaisen osata myös ajatella mitä ne omat ratkaisut vaikuttaa muihin ihan kokonaiskuvassa ja entäs jos kaikki muut toimisivat kuten itse, toimisiko maa silloinkin? Jos ei, niin sitten varmaankin pitäisi muuttaa vähän toimintatapojaan...
Niin kauan, kun eletään yhteiskunnassa, ollaan osa sitä tahdottiin tai ei ja jokaiselta pitäisi löytyä sen verran selkärankaa, että kantaa myös oman osansa, eikä omien huonojen ratkaisujensa seurauksia maksattaisi muilla.
Tällöin peli olisi selkeää ja reilua, eikä ruokkisi kaikenlaisia ahneita verenimijöitä, joita nykyään on kovinkin paljon, ikäänkuin se jonkun muun vastuulla/raha ei maksaisi itselle mitään, vaikka oikeasti maksaa jokaiselle meistä.
Alkoholin ja tupakan verotuotot ei kata kuin mitättömän pienen murto-osan yhteiskunnalle noista aiheutuvista kustannuksista, joten niissä nyt ennen kaikkea pitäisi joko vero olla niin suuri, että sillä kulut katetaan tai sitten ulosmitataan kulujen aiheuttajan omaisuudesta tahi selkänahasta ne kulut takaisin, aivan kuten turvavyötä käyttämättömiltä.
Sekin voisi olla mahdollista, että läheiset velvoitettaisiin mukaan, jos läheiset sallivat yksilön itsetuhoisen toiminnan, eivätkä pakota yksilöä oikealle tielle, niin yhteiskunnan kannalta olisi järkevää periä kuluja takaisin myös läheisiltä, kannustaisi ehkä vähän enemmän heitäkin tekemään jotain, eikä vaan hymistellä ja jupista selän takana.
Enemmän pitää vaatia selkärankaa toimintaan.
Äänestys